Autoileva nainen on herättänyt runsaasti huomiota autoilun historian alkuajoista asti. Sukupuolisesti värittyneet mielikuvat naisten ajotaidoista ovat vanhaa perua. Tämä selviää Turun yliopistossa lauantaina tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.
Naiset ovat ajaneet autoa koko autojen historian ajan. 1920-luvulla autoilevat naiset olivat yläluokan tyttöjä, jotka ajoivat isiensä tai puolisojensa autoja tai virkanaisia, kuten opettajia tai lääkäreitä.
- Uusi, itsenäinen naistyyppi eli polkkatukkainen, pieni hattu päässä ajava, moderni nainen oikeastaan symboloi koko 1920-lukua niin meillä kuin muuallakin maailmassa. Itsenäisen naistyypin rinnalla esiintyi koomisia naisautoilijoita, ja auto liitettiin myös perinteisempään naistyyppiin eli kodin ja perheen hoitoon, kertoo Försti.
Akka ratissa -lausahduksen taustalla on tutkijan mukaan ajatus vanhasta naisesta, joka hidastaa liikennettä.
- Vanhempaa naista esitettiin yleensä erilaisessa kertomaperinteessä vanhaan aikaan takertuvana ja uutta tekniikkaa ymmärtämättömänä hahmona. Nuoret miehet taas esitettiin teknologiseen tulevaisuuteen johdattelevina. Sitkeä myytti on, että jos on akka ratissa, liikenteessä on jotain ongelmia tai siellä joku hidastelee, kertoo Försti.
Auto oli vaarallisen vapauden väline ja romanttisten kohtaamisten tapahtumapaikka
Tutkija Teija Försti on käyttänyt päälähteinään muun muassa yleisaikakauslehtiä eli Suomen kuvalehteä ja naisille suunnattuja lehtiä, kuten Kotiliettä. Hän on lukenut myös moottorialan lehtiä, kaunokirjallisuutta, auto-oppaita ja katsellut elokuvia.
Auto esiteltiin myös romanttisten kohtaamisten tapahtumapaikkana.
- Autoahan pidettiin historiansa alusta asti vaarallisen vapauden välineenä, koska sillä pääsi nopeasti pois valvovien katseiden alta. Sen pelättiin uhkaavan sukupuolijärjestystä ja sukupuolimoraaliakin. Pelkästään auton omistaminen saattoi tehdä miehestä tai naisesta kiinnostavamman hahmon näissä tarinoissa. Katon alla saattoi vaihtaa viattomia suudelmia.
Försti kertoo myös, että 1920-luvun kirjallisuudessa avioliitossa oleva nainen lähti auton omistavan miehen matkaan ja aina tarinat päättyvät jollain tavalla onnettomasti avioeroon tai jopa naisen kuolemaan.
Onko auto mies vai nainen?
Autoon on liitetty myös inhimillisiä ominaisuuksia. Auto saatettiin esitellä miehen parhaana kaverina. Niille on annettu jopa lempinimiä.
Autoilun alkuaikoina suosituin auto oli T-Ford, ja se sai Yhdysvalloissa lempinimen Lizzie. Suomessa se oli tietenkin Liisa, mutta samaa autoa kutsuttiin myös Heikiksi Henry Fordin mukaan.
- Auton tekniikkaa verrattiin miehen ominaisuuksiin ja ulkonäköä naisen ominaisuuksiin. Voisi sanoa vähän kontekstista riippuen, että auto oli fallinen miehisen voiman symboli tai sitten se oli ikään kuin naisellinen syli, pohtii Försti.
Myytti murtuu, kun autoilijaa ei enää mainita naiseksi erikseen
Autoilu oli ja on yhä miehisesti latautunutta tutkija Förstin mielestä. Ajatus liittyy teknologioiden sukupuolittumiseen laajemminkin. Monia teknologioita pidetään miehisesti latautuneina, vaikka myös naiset käyttävät erilaisia teknologioita. Mielikuvat ovat sitkeitä ja ne ovat jääneet elämään nykyaikaan saakka.
- Arjen puheessa helposti toistuu käsityksiä ikään kuin naiset olisivat kiinnostuneempia vain autojen ulkonäöstä ja miehiä kiinnostaisi se tekniikka enemmän. Luulen, että todellisuudessa naisia yhtä lailla kiinnostaa ne moottorin ominaisuudet tai turvallisuuskysymykset tai auton vauhti.
1950- ja 60-luvuilla autosta tuli kauppakassi ja se on monelle naiselle sitä yhä. Sukupuoliasetelmat tulevatkin näkyviin, kun perhe lähtee yhdessä liikkeelle tai joku nainen kunnostautuu rallikuskina.
- Ratin takana useimmiten on mies tai perheenisä. Nämä ovat ehkä sellaisia asioita, joita sukupuolihistorioitsija voi tehdä ikään kuin näkyväksi. Niin kauan kuin me nostamme esiin näitä autoilevia naisia formulakuskeina ja rallikuskeina, niin se on tosiaan myytti tai siinä on jotain erikoista. Siinä vaiheessa kun ei enää ole tarve korostaa sukupuolta, myytti on murtunut, pohtii Försti.