Aivoinfarkti iskee yllättäen. Se ei aluksi välttämättä tunnu päänsärkyä kummemmalta. Helsinkiläinen Virpi Häyrinen kertoi Yle Aamu-tv:ssä oman tarinansa. Kaikki alkoi siitä, kun Häyrinen istui aamukahvilla.
– Vasemmalla kädellä olin ottamassa kahvikuppia, kun kollikissamme Eetu hyppäsi pöydän kulmalle. Tarkoitukseni oli oikealla kädellä paijata Eetua. Silloin tajusin, että käteni roikkuu tunnottomana.
Virpi Häyrinen kokeili kättään, tunto oli pois.
– Käsi roikkui tyhjän panttina kyljessäni. Minun piti huutaa Tapiolle (miehelleni), että nyt on jotakin, mutta ei tullut puhettakaan. Sen verran olin tolkuissani, että ymmärsin: jotain pitää tehdä. Lähdin kävelemään Tapiota kohti toiseen huoneeseen. Jalka toimi vielä silloin. Kun pääsin Tapion kohdalle, pettivät jalat alta. En tiedä, miten Tapio nosti minut sänkyyn vai raahasiko minut pitkälleen.
Tapio Häyrinen tiesi onneksi, mistä on kyse.
– Se oli niin ilmeistä. Puheesta ei saanut mitään selvää. Huomasin, että jalka ei toimi. Käsikin roikkui oudosti. Tiesin, että nyt ei ole aikaa hukattavaksi ja on toimittava. Sain Virpin sänkyyn ja katsoin, että hän hengittää ja on jollain tasolla tajuissaan. Sen jälkeen soitto 112:een. Lyhyen keskustelun jälkeen sanottiin, että ambulanssi tulee pikana. Ainoa huoli oli, juuttuuko ambulanssi aamuruuhkiin, mutta olimme onnekkaita.
Oireiden tunnistaminen nopeutti hoidon alkua
Onni onnettomuudessa saattoi olla se, että Häyriset olivat juuri lukeneet aivoinfarktin oireista iltapäivälehdestä. Häyrinen sanoo ymmärtäneensä keittiön pöydän ääressä jollakin tavalla, että kyse on aivoinfarktista, kun ei tule puhetta ja oikealta puolelta meni tunto.
– Minulla oli hirveä hätä päästä Tapion luokse.
Neurologian erikoislääkäri Susanna Roine Turun yliopistollisesta keskussairaalasta toteaa, että Häyristen tapauksessa oli tyypillisiä oireita.
– On toisenpuolista heikkoutta, kömpelyyttä, tunnottomuutta, usein suupieli roikkuu. Puhehäiriö voi ilmetä niin, että ei löydä sanoja tai puhe muuttuu puuromaiseksi. Myös näköhäiriöitä voi tulla siten, että toisen silmän näkö hämärtyy tai molemmista silmistä toinen puoli menee hämäräksi tai kaikki näkyy kahtena.
Arvioiden mukaan jopa kolmannes potilaista tulee hoitoon liian hitaasti, ja oireita ei tunneta riittävästi.
– Tässä asiassa hämää se, että harvalle tulee mitään kipua. Ei tule päänsärkyä. Helposti jäädään hetkeksi odottamaan, josko oire menisi ohi, Susanna Roine jatkaa.
Joskus ilmaantuu äkillinen toimintakyvyn häiriö, niin että ihan tavallinen asia ei onnistu - kuten kahvinkeitto. Voi olla myös äkillistä voimakasta huimausta, johon liittyy vaikeus kävellä ja tasapainohäiriö.
Omalla autolla ei saa lähteä sairaalaan – ei edes kyydissä
Virpi Häyrisellä on sairaalamatkasta lähinnä katkonaisia kuvia.
– En ollut koko ajan tietoinen. Yhtäkkiä sinne ilmestyivät ambulanssimiehet ja sitten olin jo ambulanssissa. Oli selvästi on–off-hetkiä. Koko ajan minulle puhuttiin. Koko ajan minulle selitettiin, mitä tehtiin. Kun tulimme Meilahteen (sairaalaan), niin koko ajan selitettiin.
Häyristä hoidettiin välittömästi liuotushoidon avulla. Vasemman puolen kaulavaltimon verisuonet olivat tukossa, ja sitten niitä avattiin pallolaajennuksen avulla.
Neurologi Susanna Roine muistuttaa, että omalla autolla ei missään tapauksessa saa lähteä hoitoon.
– Sinne ei saa lähteä edes toisen viemänä. On soitettava 112:een, koska sieltä käynnistyy nopea hoitoketju. Hätäkeskus tunnistaa oireet ja lähettää ambulanssin kiireesti paikalle. Sen jälkeen mennään oikeaan hoitopaikkaan, jossa pää voidaan kuvata ja aloittaa liuotushoito.
Aivoinfarktilla on kohtuullisen hyvä ennuste
Virpi Häyrinen pystyy nyt kertomaan tarinaansa vaikkapa valtakunnallisessa tv-lähetyksessä. Hänet saatiin hoitoon nopeasti: oireet tulivat puoli kahdeksan aikaan, puhetta hän pystyi tuottamaan jo puolilta päivin ja tuntokin palautui jäseniin.
Mistä Häyrisen aivoinfarkti tuli? Sitä on selvitetty, sillä kyseessä oli suhteellisen terve nainen, joka harrasti liikuntaa.
– Minusta otettiin viipalekuvaus-röntgen. Siinä löytyi munasarjasyöpä. Nyt oletetaan, että kasvain on erittänyt jotain verenkiertoon, ja se on osaltaan ollut tukkimassa kaulasuonia.
Virpi Häyrinen toteaa hieman ironisesti, että infarkti oli onni onnettomuudessa, sillä sitä myöten löytyi syöpä. Nyt syöpä on pois, ja jäljellä on toivottavasti vain kontrollikäyntejä neljän kuukauden välein. Häyrisen todennäköinen aivoinfarktin syy ei ole tavallsimmista päästä. Neurologian erikoislääkäri Susanna Roine kertaa, että yleisimmät syyt aivoinfarktiin ovat kohonnut verenpaine, tupakointi, diabetes ja korkeat veren rasva-arvot.
Neurologi Susanna Roineen mukaan tavallinen potilas on 70–80-vuotias, mutta joka neljäs on työikäinen. Infarkti voi tulla täysin terveelle 20–30-vuotiaalle. Kuolleisuus on saatu paremmaksi, mutta aivoinfarktissa kolmen kuukauden kuolleisuus on 15–20 prosenttia.
– Tärkeintä on se, että joka neljäs toipuu täysin ja yli puolet toipuu omatoimiseksi nykypäivän hoidoilla, Roine muistuttaa.
Näin kävi myös Virpi Häyriselle. Olo on nyt hyvä, eikä kuntoutusta edes tarjottu.
– Olin viisi vuorokautta sairaalassa, sen jälkeen minut kotiutettiin. Pidin sairasloman ja päälle kunnon kesäloman. Käyn töissä, harrastan, liikun ja laulan. Ainakaan itse en huomaa, että mitään olisi jäänyt – eivätkä väitä muutkaan huomaavansa.
Keskiviikkona vietetään 112-päivää, jonka tarkoituksena on tehdä hätänumeroa nykyistä tunnetummaksi. Suomen Aivoliitto haluaa nostaa keskusteluun aivoverenkiertohäiriöiden oireet ja niiden tunnistamisen.